Onko hyödyllisyysmalli tarpeellinen?

Hyödyllisyysmallin voi saada vain tuote- tai laitekeksinnöille. Rekisteröinnin voi uudistaa kaksi kertaa: hyödyllisyysmalli on rekisteröintimaksulla voimassa 4 vuotta, minkä jälkeen se voidaan uudistaa kaksi kertaa (4+4+2). Suoja-aika on siten enintään 10 vuotta hakemuksen tekemispäivästä.

Hyödyllisyysmallia vastaava suojamuoto on Suomen lisäksi käytössä vain muutamissa maissa, tunnetuimpina näistä Saksa ja Kiina.

Suomessa hyödyllisyysmalli rekisteröidään ilman, että patenttiviranomainen tutkii sen uutuutta ja eroavuutta tunnetusta tekniikasta. Vain muodolliset seikat tarkistetaan aina PRH:n toimesta. Hyödyllisyysmallihakemukselle voidaan pyytää uutuustutkimusta joko hakijan tai kolmannen osapuolen toimesta. Uutuustutkimus on julkinen, mutta ei laillisesti sitova, eikä uutuustutkimus siten estä hyödyllisyysmallin rekisteröintiä. Hyödyllisyysmalli on edullinen ja nopea tapa hakea suojaa uusille tuotteille, jotka ovat tulossa julkisiksi.

Työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut työryhmän arvioimaan patenttilainsäädännön kokonaisuudistusta. Boco IP:n toimitusjohtaja Karri Leskinen on mukana työryhmässä Suomen Patenttiasiamiesyhdistyksen edustajana. Lakiuudistuksen etenemistä voi seurata TEM:n hankesivuilla: https://tem.fi/hanke?tunnus=TEM051:00/2022

Osana kokonaisuutta arvioidaan hyödyllisuusmallisuojan tarpeellisuutta

Hyödyllisyysmalli on otettu käyttöön Suomessa vuonna 1991. Hyödyllisyysmallin alkuperäisiin tarkoituksiin kuului se, että sen avulla pienet ja keskisuuret yritykset voisivat saada suojaa pienille keksinnöilleen. Hyödyllisyysmallin tavoitteiksi tuolloin oli asetettu seuraavat:

1. kannustetaan erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä innovoimaan,
2. parannetaan suomalaisen teollisuuden kilpailuasemaa,
3. muodostetaan edullisempi suojausjärjestelmä,
4. edistetään yritysten tuotekehittelyä,
5. oletus hyödyntämisestä: ainakin 1500 hakemusta vuosittain

Tehdyt selvitykset näyttäisivät kuitenkin indikoivan, ettei näihin tavoitteisiin ole päästy. Esimerkiksi hyödyllisyysmallihakemuksia tehdään tätä nykyä vain noin 250 vuodessa.

Hyödyllisyysmallin ja patentin raja on myös muuttunut aiempaa epäselvemmäksi; esimerkiksi Saksassa hyödyllisyysmallin keksinnöllisyyttä arvioidaan nyt samoin periaattein kuin patenttihakemuksen keksinnöllisyyttä.  Toisaalta Saksassa saman keksinnön käyttö ulkomailla ei muodosta uutuudenestettä hyödyllisyysmallille. Suomessa hyödyllisyysmallin keksinnöllisyyskynnys on matalampi kuin patentin: uutuuden lisäksi keksinnön täytyy erota selvästi aiemmin tunnetuista keksinnöistä, kun patentoitavan keksinnön täytyy erota olennaisesti aiemmin tunnetuista keksinnöistä. Suomessa hyödyllisyysmallin uutuusvaatimus on kuitenkin ehdoton, mutta tämä vaatimus on jossain määrin tulkinnanvarainen tilanteessa, jossa aiemmin jätetty patenttihakemus muutetaan hyödyllisyysmalliksi, jos keksintö ei ole patentoitavissa.

Joskus sama keksintö suojataan sekä patentilla että hyödyllisyysmallilla. Tällä tavoin saadaan suoja nopeasti voimaan, ja patentin avulla saatava suojan voi ajatella olevan vahvempi, koska patentoitavuus on tutkittu viranomaisen toimesta. Lisäksi patentilla saadaan pidempi, 20 vuoden suoja-aika. Tällaisen kaksoissuojauksen kumoamiseen tarvitaan kaksi erillistä mitätöimisprosessia.

EU komissio on tutkinut hyödyllisyysmallia, ja sen vuonna 2015 julkaistussa raportissa on lueteltu keinoja, joilla hyödyllisyysmallijärjestelmä voitaisiin erottaa selkeämmin patenttijärjestelmästä. Näihin pohdintoihin kuului muun muassa alennettu uutuusvaatimus, mikä käytännössä tarkoittaisi armonaikaa (”grace period”), tai Saksan ratkaisun mukainen ulkomaisen käytön poistaminen uutuudenesteistä.

Oma kokemukseni hyödyllisyysmalleista on, että se kiinnostaa nimenomaan pieniä yrityksiä, joiden tavoite on saada suojaa omalle tuotteelle nopeasti ja edullisesti, vahvistaen näin hakijan kilpailuasetelmaa. Kun hakija selvittää patenttialan ammattilaisen kanssa keksinnön uutuutta ennen hakemuksen laatimista, voidaan hyödyllisyysmallihakemus laatia vahvalla luottamuksella sen pätevyyteen myös silloin, kun kilpailija yrittää mitätöidä rekisteröidyn hyödyllisyysmallin.

Hyödyllisyysmalli ei ole hyödytön, ja erityisen käyttökelpoinen suojamuoto se on pienille yrityksille, joiden markkina-alue rajoittuu maamme rajojen sisäpuolelle. Onko hyödyllisyysmallin vähäisen käytön osasyynä pienten yritysten tietämättömyys tällaisen nopean ja edullisen suojamuodon olemassaolosta?