Oikea vai väärä kasvi?
Kevät keikkuen tulevi ja kohta on jo kesäkin käsillä. Kotipuutarhoissa, puutarhayrityksissä ja maatiloilla ovat valmistelut tulevaan kasvukauteen olleet jo talvesta asti meneillään. Siemenet ja taimet ovat päätyneet kaupoista koteihin ja kasvihuoneisiin kasvamaan. Onpa Etelä-Suomessa paikoin jo peltotyöt tehtyinä.
Miksi patenttiasiamies olisi kiinnostunut kasveista, muuten kuin kotipuutarhurin tai harrasteviljelijän ominaisuudessa? Siitä syystä, että kasveihin liittyy useita immateriaalioikeuksia. Kasveihin liittyviä keksintöjä voidaan suojata esimerkiksi kasvinjalostajanoikeuden, patentin, hyödyllisyysmallin ja tavaramerkin avulla.
Kasvinjalostajanoikeudella tarkoitetaan yksinoikeutta kasvilajikkeeseen antaen oikeudenhaltijalle yksinoikeuden lajikkeen ammattimaiseen hyväksikäyttöön. Kasvinjalostajien tavoitteena on kehittää uusia, kestäviä ja tuottoisia kasvilajikkeita. Uudet lajikkeet ovat keskeisessä roolissa riittävän ruoantuotannon takaamiseksi kohtuullisiin hinnoin myös tulevaisuudessa, kun ilmastonmuutos muuttaa kasvuolosuhteita ja maailmanlaajuiset kriisit ovat arkipäivää.
Perinteisellä jalostuksella tuotetut kasvilajikkeet suojataan kasvinjalostajanoikeudella. Kasvinjalostajanoikeuden ja patentoinnin suurin ero on se, että kasvinjalostajanoikeus takaa muille viljelijöille ja jalostajille oikeuden käyttää suojattua lajiketta jalostus- ja kehitystarkoituksiin.
Uusi, keksinnöllinen ja teollisesti käyttökelpoinen innovaatio voidaan suojata patentilla. Patentti antaa haltijalleen oikeuden kieltää muita valmistamasta, käyttämästä ja kaupallisesti hyödyntämästä keksintöään.
Vaikka patenttilainsäädäntöä on harmonisoitu Euroopan alueella, eri Euroopan maiden laeissa on eroja. Esimerkiksi Euroopan patenttisopimuksen perusteella kasveja tai olennaisesti biologisia menetelmiä kasvien jalostamiseksi ei voi patentoida. Mikrobiologiset menetelmät ja niiden avulla kehitetyt lajikkeet ovat poikkeuksen ulkopuolella. Patentilla voidaan suojata teknisen menetelmän avulla tuotettu biologinen materiaali, kuten geenimuokattu kasvi.
Immateriaalioikeuksista on hyvä olla tietoinen myös siksi, ettei niitä riko tietämättään. Vaikka ei itse immateriaalioikeuksia käyttäisi suojaamiseen, voi silti tietoisesti tai tietämättään loukata jonkun toisen oikeuksia. Viljelijä saattaa rikkoa kasvinjalostajanoikeutta, vaikka alun perin käyttäisikin sertifioitua siementä. Tällainen tilanne saattaa käydä silloin, jos viljelijä käyttää suojatun lajikkeen lisäysaineistoa maksamatta korvausta kasvinjalostajanoikeuden haltijalle. Myöskään tällaisen lisäysaineiston edelleen myyminen ei ole sallittua siemenmateriaalina (brown bagging/false labelling).
Kasveihin liittyviä tuoteväärennöksiä (counterfeiting) havaitaan rajatarkastuksissa tullin toimesta. Ne liittyvät enimmäkseen koristekasveihin ja perunaan. Kasvinjalostajanoikeuksiin liittyvien tuoteväärennösten on arvioitu edustavan esimerkiksi EU:ssa vain n. 0.12 % kaikista immateriaalioikeuksiin kohdistuvista tuoteväärennöstapauksista. Jos arvioidaan, että esimerkiksi vuonna 2018 vastaavien aitojen tavaroiden arvo oli yli 740 miljoonaa euroa, kasvinjalostajanoikeuksiin liittyvät tapaukset vastasivat lähes miljoonaa euroa. On kuitenkin otettava huomioon, että vahingot eivät välttämättä ole vain taloudellisia, vaan tuoteväärennöksiin liittyy usein huomattavia terveydellisiä riskejä. Kiinnijäämisen riskin ohella riskinä on myös laajamittainen mainehaitta.
Katso myös aikaisemmat blogimme kasvinjalostajanoikeudesta ja asiantuntijamme Pamela Lönnqvistin ruusublogi